Kotitehtävä 5. Sivu 22.

Connor ei ole ikinä viihtynyt minkäänlaisen kulkuneuvon kyydissä, eikä auto ole poikkeus. Turvavyö puristaa ja auton tumma sisustus kerää kuumuutta sisäänsä niin, että häntä rupeaa kohta jo oksettamaan. Onneksi ikkunan auki pitäminen auttaa hänen oloaan. Tälläkin kertaa hän pitää ikkunaa raollaan, vaikka hänen ystävänsä on aina pahasti sitä vastaan, sillä hän ei halua vilustua. Kenway on aina pitäny ajamisesta ja se olikin mainiota, sillä hän oli siinä yksi parhaimmista. Hänen hermonsa olivat kärsivällisemmät kuin kellään muulla jonka Connor tiesi. Tämän takia hän varmaan oli tälläkin kertaa ratin takana.

Olemme ajaneet nyt varmaan neljä tuntia Italian halki, emmekä ole vieläkään perillä. Joko tämä maa on niin pitkä kuin väitetään, tai Kenway on valinnut meille mahdollisimman huonon reitin. En kuitenkaan syyllistä häntä. En millään ikinä voisi syyllistää häntä. Kenway on ollut pitkään rakkain ystäväni. Voisi melkein sanoa, että olemme veljiä. Ja monet ovatkin sanoneet. Olen hänelle suuren kiitoksen velkaa jo siitä, että hän suostui ajamaan tätä autoa. Ajaessa tämänkin hotellin ohi, oloni on tarpeeksi pahoinvoiva, etten kestäisi olla ratin takana. Mikä tuon hotellin nimi edes oli? Venafro? Minusta tuntuu että minun pakko pyytää Kenwayta pysäyttämään auto hetkeksi, taidan tarvita kunnolla raitista ilmaa hetken.

Olen tainut valita huonon reitin meille. Olemme ajaneet tätä A1-tietä jo varmaankin neljä tuntia. Ei minulla ole hätää, mutta olen huolissani Connorista. Hän ei ole ikinä ollut matkamiehiä. Se tuli hyvin ilmi kaikille jotka olivat junassa kanssamme matkalla Charlestonista Jamestowniin. Siitä onkin jo aikaa. Tuolloin matkasimme Davenport mukanamme. Junan mennessä vuoriston läpi, ei suoria raiteita ole. Tämä ei sovi hyvin Connorille. Olimme silloin juuri ruokavaunussa, niin kuin suurin osa muistakin matkustajista. Connor ei enään kestänyt mahansa kanssa, vaan oksensi vahingossa -kukapa tahallaan- suoraan tarjoilupöydälle. Onneksi siitä ei syntynyt suurta sekasortoa, sillä tarjoilia vaan nauroi asialle. Connor tietenkin häpesi asiaa syvästi, eikä uskaltanut liikkua koko loppumatkaa junassa omaa hyttiämme kauemmas. Mikä tuo rakennus on? Hotelli? Mitä siinä lukee? Vanefta? Hieno rakennus se kuitenkin oli. Toivottavasti todellakin valitsin oikean reitin, sillä Connor ei näytä hyvältä..

Kenway ajoi auton auton sivuun. Connor nousi autosta ja käveli pienen matkan kumpaakin suuntaan autotien mukaisesti. Kenwayn kysyttyä oliko hän kunnossa tai tarvitsiko hän jotakin, Connor vastasi olevansa kunnossa ja sanoi, että heidän kannattaisi jatkaa. Mitä nopeammin he ovat perillä, sitä parempi. Kenway odotti pääsevänsä takaisin autotielle, vilkkaan likkenteen väliin. Ajettuaan pienen matkan, Kenway huomasin Connorin nukahtavan. Se helpotti hänenkin oloaan. Ei sillä, että joku ei enään katsoisi miten hän ajaa. Kenway iloitsi, että Connorin huono olo oli mennyt vähäsen ohi.

-''Connor. Herätys nyt! Olemme jo perillä. Nukuit ainakin kaksi tuntia putkeen.''
-''Missä me olemme?''
-''Catanzarossa. Tule, mennään jo sisään. Voin kantaa laukkusi, niin voit heräillä rauhassa.''

He menivät sisään kumpikin iloiten ystävyydestään.

Uutinen

Joukkomurha suljetulla saarella

Neekerisaarelta on löytynyt kymmenen kuollutta ihmistä saaren 12 hiljaisen päivän jälkeen. Lähimmälle kalastajakylälle ilmoitettiin, että saarella kokeiltiin jotakin koetta, jossa olisi tarkoitus selvitä viikko ilman mitään apua tai yhteyksiä muihin. Poliisi ja muut tutkijat eivät ole vieläkään saaneet selville tappojen motiiveja.

Neekerisaarella epäillään tapahtuneen joukkomurha yhden saarella olleen henkilön toimesta. Saarelle ei ollut minkäänlaista yhteyttä 12 päivän ajan sään takia. Poliisi vannoo, ettei murhien järjestäjä ole voinut päästä saarelta pois myrskyisen sään takia.

Saarella olleista kaksi oli ammuttu aseella ja kaksi henkilöä kuoli syanidimyrkytykseen. Yhdelle henkilölle oli syötetty liian suuri annos kloraalia ja kolmea henkilöä oli isketty kuolettavasti päähän sekä yksi oli hirtetty. Lääkärin lausunto sekä saarella olleiden henkilöiden muistiinpanot auttavat poliiseja hahmottamaan kronologisen järjestyksen murhille. Myöskin saarelle ruokavarat ja muut tarpeelliset järjestelyt suorittanut mies löydettiin kuolleena.

Lähin kalastajakylä kertoo, että saarelle oli kuljetettu tasan 10 ihmistä, jotka poikkesivat saaren aikaisemmista vieraista. Neekerisaari kuului aikaisemmin amerikkalaiselle Elmer Robsonille, jolla oli siellä mitä omituisempia seurueita. Kylä oli tottunut tähän ja tästä syystä ei oltu huomioitu saaren tapahtumia, tai osattu epäillä mitään.

Mies joka kuljetti seurueen saarelle – Fred Narracot – oli ollut hämmästynyt nähdessään seurueen. Se oli poikennut saaren aikaisemmista vieraista, ja siksi mies oli ollut välittämättä saaren kokeilun annetuista määräyksistä ja oli mennyt veneellään saarelle, kun oli kuullut SOS-merkeistä, jotka partiopoika oli huomannut tulevan saarelta. Merkit oli huomattu 11. päivän aamuna, mutta sään takia saarelle päästiin vasta seuraavan päivän iltapuolella. Miehet olivat kaikki täysin varmoja siitä, ettei saarelta olisi voinut kukaan lähteä ennen heidän saapumistaan.

Poliisi tietää melko tarkkaan, mitä Neekerisaarella tapahtui, saarella olleiden muistiinpanojen avulla. Myöskin henkilöiden taustaan on perehdytty ja todettu kaikkien olevan yhteyksissä johonkin kuolemantapaukseen. Nykyisestä saaren omistajasta, U. N. Owen:ista, poliisi ei tiedä mitään.

Tutkinnat ovat vieläkin auki. Poliisi uskoo saavansa lisää vihjeitä saaren tapahtumista tutkimalla saarta. Saari on eristetty kokonaan tämän ajaksi, eikä ketään päästetä saaren lähettyville.