tiistai 24. syyskuuta 2013

5. Arvostelu

http://www.croftgeneration.com/imagenes/galeria/caratulas/TombRaider/bigimages/PC_Tomb_Raider.jpgArvostelussa:
Tomb Raider


Saatavilla: 
PC, PS3, Xbox 360
Vuosi:
2013
Ikäraja:
18

 

Suuren budjetin omaavat pelien päähahmot voivat yleensä vain unelmoida eläkeohjelmista, sillä vanhat tähdet herätetään eloon yleensä vain rebootilla. Nyt kuitenkin 2000-luvulla parrasvaloista tipahtanut Lara Croft on saanut oman vuoronsa.
     Vuoden 1996 toimintaseikkailun mullistavan Tomb Raideriin verrattuna vuoden 2013 Tomb Raider on aivan erilainen. Se on nykytyyliin sopeutunut elokuvamuotoinen sivustaseurattava peli.

Pelissä aloitetaan alusta parikymppisenä opiskelijatyttönä, Lara Croftina, jonka haave toteutuu kun hän pääsee mukaan arkeologiselle retkelle. Laran ensimmäinen suuri seikkailu!
     Retken alkuperäinen tarkoitus oli löytää Japanin merillä sijainnut aurinkokuningattaren valtakunta. Ennen kuin nuoret tutkijat löytävät saaren, menneisyys löytää heidät, ja tetkikunnan laiva joutuu haaksirikkoiseen myrskyyn. Retkikunta löytää itsensä kuningattaren kotisaarelta. 
     Vanha Tomb Raider peli oli täynnä ongelmanratkaisua sekä lähinnä taistelua villieläinten kanssa. Uusi tuleminen on aivan eri luokkaa, ja nytten taistellaankin palkkasotilaita vastaan melkeimpä jatkuvasti. Välillä tuntuu, että raunioiden tutkiminen ja ongelmanratkaisu on jätetty kokonaan vain pieneen sivurooliin. Nyt pelin timanttina on suoraviivainen elokuvamainen toiminta, jossa pelaajan tehtäväksi jää vain ohjeiden noudattaminen.
     Monet peliä odottavat olivat huolissaan pelin olevan liian ADHD-toimintaa ilman minkäänlaisia hengähdystaukoja. Huoli onkin aiheellinen, sillä peli on täynnä joko elokuvamaista kerrontaa taikka ampumakohtausta. Jossakin vaiheessa alkaa ärsyttämään, kun hyperaktiiviset toimintakohtaukset seuraavat toisiaan jatkuvalla syötöllä.

http://mygaming.co.za/news/wp-content/uploads/2013/03/Tomb-Raider-2013-review-screenshot-1.jpg 













Laran normaalit kaksoispistoolit korvataan pelissä jousella, joka on erikoistunut hiljasiin tappoihin. Pelin edetessä valikoimaan lisätään myös pistooli, konekivääri ja haulikko. Taistelut perustuvatkin normaaliin suojassa huohottamiseen, mutta pelin agressiiviset viholliset saavat liikettä aikaan pelaajan toimintoihin heittelemällä esimerkiksi ainiaan dynamiittia Laraan päin. Lähitaisteluunkin on siirryttävä viidakkoveitsimiesten rynniessä päin. Laraa on kuitenkin sujuva ohjata, sillä tyttö osaa ottaa itse suojaa ilman erillistä käskyä tai painiketta.

Pelin julkaisun aikoihin Tomb Raideria markkinoitiin puoliaivoimena maailman selviytymisseikkailuna, jossa pelaajalla olisi ollut paljon vapautta päätöksissään. Syystä tai toisesta pelin toteutus on kuitenkin aivan erilainen, putkijuoksu. Alun juoksun jälkeen onneksi putki kuitenkin vähäsen laajenee ja rupeaa vähäsen mutkittelemaan.
     Illuusio vapaudesta saattaa kuitenkin välillä onnistua. Saarella on monia salaisia hautoja, kirjoja sekä historiallista krääsää, jota voi vapaa-ehtoisesti yrittää etsiä. Putkimainen eteneminen palaa kuitenkin taas, sillä hautojen löytäminen ei ole vaikeaa pääpolulla kulkiessa kun siitä melkeimpä ilmoitetaan suoraan.
     Selviytymiselementti on otettu pelistä kokonaan pois. Vaikka pelissä on mahdollista metsästää, Laralle ei voi tulla nälkää eikä hän loukkaannu, ellei käsikirjoitus sitä vaadi. Jäljelle on jätetty vain MacGyvermäinen nikkarointi aseita kohtaan, esimerkkinä toimii vaikka jousipysylle tehtävät räjähtävät panokset. Toteutumatta jätetyt suunnitelmat kuitenkin heijastuvat esimerkiksi saarelle ohjelmoiduissa metsästettävissä, täysin hyödyttömissä, eläimissä.

http://pwrcords.files.wordpress.com/2013/03/tomb_raider_2013_night_concept_art-wide.jpg














Tomb Raiderissa Larasta on pyritty tekemään astetta inhimillisempi hahmo, joka joutuu sopeutumaan ympäristön käytökseen heijastamalla sitä takaisin. Pelin alussa pelokas tyttö pyytää kauhuissaan sotilaita lopettamaan väkivallan, kun taas pelin loppupuolella roolit ovat kääntyneet toisinpäin.
     Peliä on vaikea ottaa tosissaan psyykkisellä tavalla. Hahmon näennäinen haavoittuvuus on ristiriidassa pelin toimivuuden kanssa, sillä taistelussa Lara on heti alusta asti samanlainen voittamaton tappokone kuin muutkin sankarit. On vaikea ottaa Laran avunpyyntö- tai itkeskely välianimaatioita tosissaan, hänen juuri tapettuaan muutaman tusinan sotilaita omilla käsillään. K18-laatta on täysin ansaittu, sillä kuva on todella epärealistinen ja räiskintää tursuaa jo uunistakin ulos.
     Käsikirjoituskin on heikkotasoinen. Retkikunnan sivuhahmot ovat välillä käsittämättömän tyhmiä ja persoonattomia naamoja, joita pitää olla ainiaan pelastamassa.

Visuaalisesti seikkauilu on todella komea ja tyylikäs. Pituuden puolesta seikkailu on kompakti paketti, sillä jopa tutkiessaan pelin läpäisee noin 12-13 tunnissa. Pidempään ei peliä olisi jaksanutkaan pelata. Kuitenkin tutkimalla joka nurkan peliin saa lisättyä vielä tunnin päälle.
     Uusi Tomb Raider on toimintaseikkailu niin hyvässä kuin pahassa. Se on korkealta iskevä toimintapläjäys, joka kahlitsee matkustajan vaunuunsa. Tällä kertaa Lara ei uudista lajityyppiään, ja monille se on varmasti sopiva valinta.
     Toisaalta pelissä on myös ainesta toisenlaisesta Tomb Raiderista, joka olisi voinut olla aidosti uutta lajityypissään. Menetetty potenttiaali harmittaa. Uusi Tomb Raider on kieltämättä hyvä, mutta samalla se on varman päälle tehty, tavanomainen toimintaseikkailu.


Valmistelutunnin tehtävät 3.

Mielestäni kurssi ei toteuttanut sitä mitä halusin tai odotin. Odotin kurssilta ulkopuolista apua kirjoittamiseen, mutta kurssilla oli vain omatoimista oppimista. Tämän omasta mielestäni jokainen pystyy saamaan aikaan myös yksinkin kotona vain kirjoittaen tekstejä, niin kuin täällä teimme.

Haasteellisinta oli henkilökohtaisesti minulla essee. En pystynyt keskittymään tunneilla mystisistä syistä.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, mielestäni on vähän hölmöä, että jokainen tunti on omatoimista kirjoittamista. Se saattaa edistää joitakin kirjoittamisessa, mutta olin itse vähän pettynyt ja näin kurssin olevan mahdollista suorittaa yksin kotonakin. Sekin, että tekstit tehdään blogiin, viittaa vähäsen siihen, että kurssin voisi oikeasti suorittaa kotoa käsin rauhassa.

En huomaa itsessäni mitään suurta muutosta tehtävien jälkeen. Mielestäni niitä oli kuitenkin ihan sopivasti. Ymmärrän myös senkin, että kurssilla jokaisella on omat halunsa erilaisista teksteistä, joten tehtävänannon vaihtelua oli sopivasti.

Mielestäni kurssi jäi rehellisesti sanottuna kaipaamaan mitä sen olisi pitänyt antaa. "Tukea tekstin tuottamiseen" on harjaan johtava nimi. Tuki jäi kokonaan pois. Kurssin juoni oli siis likimain tämmöistä: Lue ohje, kirjoita teksti tehtävänannon mukaisesti ja siirry seuraavaan tehtävään toistamaan kaavaa. Olen vähän pettynyt ):

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

4. esseekirjoitelma

5. Ikärajojen tärkeys

Mainittaessa ikärajat, tulee yleensä mieleen elokuvien ja pelien ikärajat. Kuitenkin ikärajoja on muuallakin kuin elokuvissa ja peleissä, kuten esimerkiksi ajamisen -, pelikoneiden - ja tiettyjen päätösten ikärajat. Tarvitaanko näissä asioissa ikärajoja, vai tarvitaanko niitä ollenkaan?

Mikä on ikärajojen tarkoitus? Ikärajat ei ole kuitenkaan vedetty vaan kiusaamaan ihmisiä, vaan niillä on aina selvät syyt. Esimerkiksi RAY-yhtiö nosti vuonna 2011 ikärajojaan peleihinsä ja suurimpana syynä ikärajojen nostamiseen oli nuorten peliongelmien ennaltaehkäisy. Pelien - ja elokuvien ikärjat sen sijaan yrittävät estää herkkiä ja nuoria lapsia jättämästä itselleen vakavia psyykkisiä jälkiä. Päätöksenteon ikärajoilla (kuten oikeus päättää uskonnostaan) taas on tarkoitus estää lasta tekemästä vääriä päätöksiä, jotka vaikuttavat hänen elämään vakavasti. Ikärajoja ei siis ole tehty aivan huvin vuoksi.

Millainen maailmamme olisi ilman ikärajoja? Maailma, jossa ei ole minkäänlaisia ikärajoituksia estämässä tai sanomassa millon olet tarpeeksi "valmis tai kypsä" tekemään tai päättämään jotakin. Lapset tekevät loppuelämäänsä muuttavia päätöksiä pienistä mielenjohteista, kun he eivät ole selvästikkään valmiita tai kykene vielä ajattelemaan asiaa täydessä kokonaisuudessaan. Suurten päätösten lisäksi myöskin psyykkiset ongelmat lisääntyisivät suuresti. Hyvä esimerkki olisi vaikkapa kauhuelokuvat. Lapset katsoisivat joitakin tunnettuja kauhuelokuvia pelkästään sosiaalisesta painostuksesta, jolloin tuntisi itsensä aikuisemmaksi sekä saisi hyväksyntää ystäväpiiriltä. Samalla kuitenkin he aiheuttavat itselleen pysyviä muutoksia vakavilla elokuvilla kognitiivisessa ajattelussa, sekä saattaisivat luoda itselleen uusia pelkoja (traumat).Maailma, jossa pikkulapset ovat tuhlanneet kaikki mahdollisestet ansaitut rahat peliautomaatteihin riippuvuudensa takia. Kyseinen maailma olisi yhteiskunnan toimivuuden kannalta melkeimpä mahdoton. Täytyy kuitenkin muistaa, että asian pohtiminen on vain yhtä jossittelua.

Faktoja voimme saada aiheesta vain kunnollisilla kokeilla, joita ei arkikansalainen pääse pitämään. Oma mielipiteeni asiasta on melko suora: Ikärajat ovat elintärkeitä yhteisöllemme. Ikärajoja tarvitaan ihan vain jo ylläpitämään järjestystä sekä estämään kaaoksien syntyä. Nykyinen yhteiskuntamme opettaa, että vanhempia pitää kunnioittaa sekä iän myötä tulee päätöksenteko. Kaikki olisi aivan sekaisin jos tämä arvostuksen portaikko vedettäisiin yhteiskunnan alta kumoamalla iän merkityksen.

Minulla on henkilökohtaista kokemusta ikärajojen tärkeydestä ja syyni miksi kannatan niitä. Tuttavani elämä on muuttunut syvästi ikärajojen piittaamattomuudesta. Tuttavani oli nähnyt liian pienenä kauhuelokuvan, mikä on johtanut nykyään siihen, ettei tuttavani pysty nykyään katsomaan/ajattelemaan mitään niin sanotusti "pelottavaa". Tuttavani ymmärtää kyllä, ettei mitään yliluonnollista ole. Hän ei kuitenkaan pysty pelolleen mitään ja se kuulemma johtuu yhtenä päivänä väärälle kanavalle jätetystä televisiosta. Toinen tuttuni rupesi pelaamaan pelikoneita jo 13 vuotta vanhana, kun rajoitukset olivat vielä 15v. Hän pelasi kaikki rahansa melkeinpä huomaamattaan, eikä voinut asialle mitään. Jotkin asiat olisi vain parempi siirtää eteenpäin, vaikka sosiaalinen painostus olisi kuinka suuri tahansa.

 Kukaan meistä ei ole samanlainen. Ikärajoista on hyvä pitää kiinni, mutta minä näen ne silti jokaisella henkilöllä suhteellisina. Ihmisten kyky hahmottaa seuraukset sekä mieli kehittyvät jokaisella eri aikoihin. Jotkut 15 vuotta vanhat lapset pystyvät jo prosessoimaan ne asiat läpi realistisesti, mitä löytyy 18 vuoden ikärajalla asetetussa pelissä. Tietenkin on myös niitä, joille edes 18 ei ole vielä riittävä ikä ymmärtämään kyseisiä asioita oikein.

Asia ei päde pelkästään elokuvissa ja videopeleissä. Jotkut pystyvät hahmottamaan peliautomaattien seuraukset ja riskit ennemmin kuin jotkut muut. Ikärajat siis ovat suhteellisia kyseiseen henkilöön, mutta kannatan niitä silti jonkinlaisena varatoimena. Ikärajoja tarvitaan pitämään yhteiskuntamme kasassa ja järjestyksessä.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Välipalatehtävä: monisteen tehtävät

2. Tuntematon Tarkkailija

Tuntematon nainen astui kauppaan. Naisen hiukset olivat hyvin tummat, melkein suoraan mustat. Hänellä oli hiuksiensa päällä kuitenkin violetti huivi, jossa oli valkoisia tribaalikuvioita. Nainen oli selvästi normaalia suurempikokoinen. Nainen käytti moderneja silmälaseja. Hänen takkinsa oli kooltaan juuri ja juuri sopiva. Takki oli hupullinen ja väriltään tumman sininen parin valkoisen raidan kanssa.. Hänellä oli selässään ruskea, vanhan näköinen reppu. Hänellä oli myöskin päällään siniset verkkarit ja tummat kengät. Nainen työnsi kaupassa kärryjä ympäriinsä hedelmäosastolla. Hän laittoi kärryynsä pussillisen omenoita. Hän myöskin otti oman pussin tomaateille. Nainen kävi myös hakemassa itselleen leipäpaketin. Hän tuli tuoreitten leivosten hyllylle. Nainen hymyili katsellessa tuoreita leivoksia.

1. Minidialogit
a)
R: Mie tykkään mummin uudesta miehestä. Se leikki miunkanssa eilen!
L: Mummon uusi mies on kyllä todella mukava. Mummo tuntuu hymyilevän nykyään enemmän. Mitäs te leikitte?

b)
R: Mie en tykkää mummin uudesta miehestä! Se ei osaa edes leikkiä oikein miun flurreilla!
L: Ei se tee mummon uudesta miehestä huonoa miestä. Sinun pitää opettaa hänelle miten niillä leikitään. Minusta hän on oikein mukava.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Välipalatehtävä: Mikä on (ylioppilas)essee ja miten se tehdään?

Aluksi, mikä on essee?
- Essee on pohdiskeleva teos, joka kuuluu asiateksteihin. Esseetehtävä voi olla joko aineistopohjainen (kaunokirjallinen teksti, asiateksti tai kuva) tai otsikkotehtävä.

Mitä tehdä ennen kirjoittamista?
- Valitse aihe, josta tykkäät tai tiedät jotain jo etukäteen. Lue tehtävänanto huolellisesti.
- Oma kanta aiheeseen olisi hyvä rajata, jotta essee olisi ehyt kokonaisuus. Muista myös suunnitella mistä kirjoitat (luonnostelu, käsitekartta tms.)

Mitä muistaa kirjoittaessa?
- Älä hätiköi otsikon kanssa, vaan päätä se vasta lopuksi. Essee saattaa olla myös otsikkoessee, jolloin saattaa olla valmiiksi annettu otsikko jota on käytettävä.
- Kirjoita käyttäen kirjakieltä.
- Mahdolliseen pohjatekstiin on viitattava, ja se kannattaa esitellä esseen alussa.
- Aiheessa pysyminen on erittäin tärkeää. Samoin kappalejako.
- Pyri ihannepituuteen, eli 500 sanaan.

Mitä sitten kun olet saanu valmiiksi?
- Tarkista esseen pituus, eli karsi pois epäolennainen, tai vastaavasti lisää tärkeät yksityiskohdat.
- Tarkista käsialasi! Epäselvä käsiala voi vähentää pisteitäsi.
- Lue teksti ajatuksella läpi, sillä tekstin pitää olla ymmärrettävää, myös ilman mahdollista aineistoa.
- Tarkista että otsikko kiteyttää ajatuksesi.
- Pidä nämä asiat mielessä:
     - Esseekokeessa arvioidaan kokelaan yleissivistystä ja kirjallista ilmaisukykyä sekä kykyä
     kielentää ajatuksiaan ja hallita tiedollisia kokonaisuuksia.
     - Essee pisteytetään 0-60p.
Lähteet:
http://www.ylioppilastutkinto.fi/Uudet_maaraykset/Aidinkielen_kokeen_maaraykset.pdf
http://lyseo.org/yo/essee.html
http://oppiminen.yle.fi/abitreenit/aidinkieli-kirjallisuus/vinkkeja-aidinkielen-esseen-kirjoittajille-0
http://fi.wikipedia.org/wiki/Essee
http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/hyva_essee.html
http://lyseo.org/ai/kirjoitelmat/kirjallisuusessee.html

maanantai 2. syyskuuta 2013

3. tekstitaitovastaus

Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012) 

Luet tietokirjoja jotta oppisit, mutta miksi luet fiktiota?

Toronton Yliopiston psykologian professori Keith Oatley sanoo fiktion stimuloivan sosaalista maailmaa. Romaanit ja novellit siis opettavat toimimaan muitten ihmisten kanssa, ja kokeet ovatkin vahvistaneet fiktiota lukeneiden tajuavan sosiaalisia kuvioita paremmin kuin tietotekstiä lukeneet.

Ohiolaistutkimuksessa nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, ja tämä oli aiheuttanut aktiivisuutta äänestämisessä kohderyhmällä. Tarinan henkilöön samaistuminen siis aiheuttaa muutosta käytöksessä, asenteessa ja saattaa karsia stereotypioita.

Yhdysvalloissa terveystieteen opisklijoiden suorittaman tutkimuksen mukaan lukeminen poistaa myös stressiä, jopa puolentunnin lukuhetkellä.

Lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich vakuuttavat kirjoitetun kielen olevan suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun lastenohjelmissa niitä tulee vastaan 20.

Olemme nyt uudenlaisen lukukulttuurin alussa, sillä tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tufts-yliopistosta professori Matyanne Wolf kantaa huolta lukemisen kohtalosta. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää kumpaakin aivopuoliskoaan, sillä hän vertaa saamaa tietoaan, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan.
Tiivistelmä Moniste
4 
Otsikko: Lue romaani, tajuat muita
Kirjoittaja: Mikko Puttonen
Julkaisuaika ja -paikka: Tiede 8/2012 , Joulukuu 2012
Tekstin aihe: Fiktion lukemisen hyödyt
Täkrein asia: Fiktion, eli romaanien ja novellien, lukeminen ei ole turhaa homaa. Siinä oppii, kehittyy ja muuttuu.
Käsitykseni mitä valita: Kaikki faktat ja todisteet näyttämään niitten todellisuuden.

5. 
1.sosiaalisuus
2.suvaitsevaisuus
3.stressi
4.kieli
5.ajattelu