5. Arvostelu

Arvostelussa:
Tomb Raider


Saatavilla: 
PC, PS3, Xbox 360
Vuosi:
2013
Ikäraja:
18

 

Suuren budjetin omaavat pelien päähahmot voivat yleensä vain unelmoida eläkeohjelmista, sillä vanhat tähdet herätetään eloon yleensä vain rebootilla. Nyt kuitenkin 2000-luvulla parrasvaloista tipahtanut Lara Croft on saanut oman vuoronsa.
     Vuoden 1996 toimintaseikkailun mullistavan Tomb Raideriin verrattuna vuoden 2013 Tomb Raider on aivan erilainen. Se on nykytyyliin sopeutunut elokuvamuotoinen sivustaseurattava peli.

Pelissä aloitetaan alusta parikymppisenä opiskelijatyttönä, Lara Croftina, jonka haave toteutuu kun hän pääsee mukaan arkeologiselle retkelle. Laran ensimmäinen suuri seikkailu!
     Retken alkuperäinen tarkoitus oli löytää Japanin merillä sijainnut aurinkokuningattaren valtakunta. Ennen kuin nuoret tutkijat löytävät saaren, menneisyys löytää heidät, ja tetkikunnan laiva joutuu haaksirikkoiseen myrskyyn. Retkikunta löytää itsensä kuningattaren kotisaarelta. 
     Vanha Tomb Raider peli oli täynnä ongelmanratkaisua sekä lähinnä taistelua villieläinten kanssa. Uusi tuleminen on aivan eri luokkaa, ja nytten taistellaankin palkkasotilaita vastaan melkeimpä jatkuvasti. Välillä tuntuu, että raunioiden tutkiminen ja ongelmanratkaisu on jätetty kokonaan vain pieneen sivurooliin. Nyt pelin timanttina on suoraviivainen elokuvamainen toiminta, jossa pelaajan tehtäväksi jää vain ohjeiden noudattaminen.
     Monet peliä odottavat olivat huolissaan pelin olevan liian ADHD-toimintaa ilman minkäänlaisia hengähdystaukoja. Huoli onkin aiheellinen, sillä peli on täynnä joko elokuvamaista kerrontaa taikka ampumakohtausta. Jossakin vaiheessa alkaa ärsyttämään, kun hyperaktiiviset toimintakohtaukset seuraavat toisiaan jatkuvalla syötöllä.

 













Laran normaalit kaksoispistoolit korvataan pelissä jousella, joka on erikoistunut hiljasiin tappoihin. Pelin edetessä valikoimaan lisätään myös pistooli, konekivääri ja haulikko. Taistelut perustuvatkin normaaliin suojassa huohottamiseen, mutta pelin agressiiviset viholliset saavat liikettä aikaan pelaajan toimintoihin heittelemällä esimerkiksi ainiaan dynamiittia Laraan päin. Lähitaisteluunkin on siirryttävä viidakkoveitsimiesten rynniessä päin. Laraa on kuitenkin sujuva ohjata, sillä tyttö osaa ottaa itse suojaa ilman erillistä käskyä tai painiketta.

Pelin julkaisun aikoihin Tomb Raideria markkinoitiin puoliaivoimena maailman selviytymisseikkailuna, jossa pelaajalla olisi ollut paljon vapautta päätöksissään. Syystä tai toisesta pelin toteutus on kuitenkin aivan erilainen, putkijuoksu. Alun juoksun jälkeen onneksi putki kuitenkin vähäsen laajenee ja rupeaa vähäsen mutkittelemaan.
     Illuusio vapaudesta saattaa kuitenkin välillä onnistua. Saarella on monia salaisia hautoja, kirjoja sekä historiallista krääsää, jota voi vapaa-ehtoisesti yrittää etsiä. Putkimainen eteneminen palaa kuitenkin taas, sillä hautojen löytäminen ei ole vaikeaa pääpolulla kulkiessa kun siitä melkeimpä ilmoitetaan suoraan.
     Selviytymiselementti on otettu pelistä kokonaan pois. Vaikka pelissä on mahdollista metsästää, Laralle ei voi tulla nälkää eikä hän loukkaannu, ellei käsikirjoitus sitä vaadi. Jäljelle on jätetty vain MacGyvermäinen nikkarointi aseita kohtaan, esimerkkinä toimii vaikka jousipysylle tehtävät räjähtävät panokset. Toteutumatta jätetyt suunnitelmat kuitenkin heijastuvat esimerkiksi saarelle ohjelmoiduissa metsästettävissä, täysin hyödyttömissä, eläimissä.
















Tomb Raiderissa Larasta on pyritty tekemään astetta inhimillisempi hahmo, joka joutuu sopeutumaan ympäristön käytökseen heijastamalla sitä takaisin. Pelin alussa pelokas tyttö pyytää kauhuissaan sotilaita lopettamaan väkivallan, kun taas pelin loppupuolella roolit ovat kääntyneet toisinpäin.
     Peliä on vaikea ottaa tosissaan psyykkisellä tavalla. Hahmon näennäinen haavoittuvuus on ristiriidassa pelin toimivuuden kanssa, sillä taistelussa Lara on heti alusta asti samanlainen voittamaton tappokone kuin muutkin sankarit. On vaikea ottaa Laran avunpyyntö- tai itkeskely välianimaatioita tosissaan, hänen juuri tapettuaan muutaman tusinan sotilaita omilla käsillään. K18-laatta on täysin ansaittu, sillä kuva on todella epärealistinen ja räiskintää tursuaa jo uunistakin ulos.
     Käsikirjoituskin on heikkotasoinen. Retkikunnan sivuhahmot ovat välillä käsittämättömän tyhmiä ja persoonattomia naamoja, joita pitää olla ainiaan pelastamassa.

Visuaalisesti seikkauilu on todella komea ja tyylikäs. Pituuden puolesta seikkailu on kompakti paketti, sillä jopa tutkiessaan pelin läpäisee noin 12-13 tunnissa. Pidempään ei peliä olisi jaksanutkaan pelata. Kuitenkin tutkimalla joka nurkan peliin saa lisättyä vielä tunnin päälle.
     Uusi Tomb Raider on toimintaseikkailu niin hyvässä kuin pahassa. Se on korkealta iskevä toimintapläjäys, joka kahlitsee matkustajan vaunuunsa. Tällä kertaa Lara ei uudista lajityyppiään, ja monille se on varmasti sopiva valinta.
     Toisaalta pelissä on myös ainesta toisenlaisesta Tomb Raiderista, joka olisi voinut olla aidosti uutta lajityypissään. Menetetty potenttiaali harmittaa. Uusi Tomb Raider on kieltämättä hyvä, mutta samalla se on varman päälle tehty, tavanomainen toimintaseikkailu.

Valmistelutunnin tehtävät 3.

Mielestäni kurssi ei toteuttanut sitä mitä halusin tai odotin. Odotin kurssilta ulkopuolista apua kirjoittamiseen, mutta kurssilla oli vain omatoimista oppimista. Tämän omasta mielestäni jokainen pystyy saamaan aikaan myös yksinkin kotona vain kirjoittaen tekstejä, niin kuin täällä teimme.

Haasteellisinta oli henkilökohtaisesti minulla essee. En pystynyt keskittymään tunneilla mystisistä syistä.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, mielestäni on vähän hölmöä, että jokainen tunti on omatoimista kirjoittamista. Se saattaa edistää joitakin kirjoittamisessa, mutta olin itse vähän pettynyt ja näin kurssin olevan mahdollista suorittaa yksin kotonakin. Sekin, että tekstit tehdään blogiin, viittaa vähäsen siihen, että kurssin voisi oikeasti suorittaa kotoa käsin rauhassa.

En huomaa itsessäni mitään suurta muutosta tehtävien jälkeen. Mielestäni niitä oli kuitenkin ihan sopivasti. Ymmärrän myös senkin, että kurssilla jokaisella on omat halunsa erilaisista teksteistä, joten tehtävänannon vaihtelua oli sopivasti.

Mielestäni kurssi jäi rehellisesti sanottuna kaipaamaan mitä sen olisi pitänyt antaa. "Tukea tekstin tuottamiseen" on harjaan johtava nimi. Tuki jäi kokonaan pois. Kurssin juoni oli siis likimain tämmöistä: Lue ohje, kirjoita teksti tehtävänannon mukaisesti ja siirry seuraavaan tehtävään toistamaan kaavaa. Olen vähän pettynyt ):

4. esseekirjoitelma

5. Ikärajojen tärkeys

Mainittaessa ikärajat, tulee yleensä mieleen elokuvien ja pelien ikärajat. Kuitenkin ikärajoja on muuallakin kuin elokuvissa ja peleissä, kuten esimerkiksi ajamisen -, pelikoneiden - ja tiettyjen päätösten ikärajat. Tarvitaanko näissä asioissa ikärajoja, vai tarvitaanko niitä ollenkaan?

Mikä on ikärajojen tarkoitus? Ikärajat ei ole kuitenkaan vedetty vaan kiusaamaan ihmisiä, vaan niillä on aina selvät syyt. Esimerkiksi RAY-yhtiö nosti vuonna 2011 ikärajojaan peleihinsä ja suurimpana syynä ikärajojen nostamiseen oli nuorten peliongelmien ennaltaehkäisy. Pelien - ja elokuvien ikärjat sen sijaan yrittävät estää herkkiä ja nuoria lapsia jättämästä itselleen vakavia psyykkisiä jälkiä. Päätöksenteon ikärajoilla (kuten oikeus päättää uskonnostaan) taas on tarkoitus estää lasta tekemästä vääriä päätöksiä, jotka vaikuttavat hänen elämään vakavasti. Ikärajoja ei siis ole tehty aivan huvin vuoksi.

Millainen maailmamme olisi ilman ikärajoja? Maailma, jossa ei ole minkäänlaisia ikärajoituksia estämässä tai sanomassa millon olet tarpeeksi "valmis tai kypsä" tekemään tai päättämään jotakin. Lapset tekevät loppuelämäänsä muuttavia päätöksiä pienistä mielenjohteista, kun he eivät ole selvästikkään valmiita tai kykene vielä ajattelemaan asiaa täydessä kokonaisuudessaan. Suurten päätösten lisäksi myöskin psyykkiset ongelmat lisääntyisivät suuresti. Hyvä esimerkki olisi vaikkapa kauhuelokuvat. Lapset katsoisivat joitakin tunnettuja kauhuelokuvia pelkästään sosiaalisesta painostuksesta, jolloin tuntisi itsensä aikuisemmaksi sekä saisi hyväksyntää ystäväpiiriltä. Samalla kuitenkin he aiheuttavat itselleen pysyviä muutoksia vakavilla elokuvilla kognitiivisessa ajattelussa, sekä saattaisivat luoda itselleen uusia pelkoja (traumat).Maailma, jossa pikkulapset ovat tuhlanneet kaikki mahdollisestet ansaitut rahat peliautomaatteihin riippuvuudensa takia. Kyseinen maailma olisi yhteiskunnan toimivuuden kannalta melkeimpä mahdoton. Täytyy kuitenkin muistaa, että asian pohtiminen on vain yhtä jossittelua.

Faktoja voimme saada aiheesta vain kunnollisilla kokeilla, joita ei arkikansalainen pääse pitämään. Oma mielipiteeni asiasta on melko suora: Ikärajat ovat elintärkeitä yhteisöllemme. Ikärajoja tarvitaan ihan vain jo ylläpitämään järjestystä sekä estämään kaaoksien syntyä. Nykyinen yhteiskuntamme opettaa, että vanhempia pitää kunnioittaa sekä iän myötä tulee päätöksenteko. Kaikki olisi aivan sekaisin jos tämä arvostuksen portaikko vedettäisiin yhteiskunnan alta kumoamalla iän merkityksen.

Minulla on henkilökohtaista kokemusta ikärajojen tärkeydestä ja syyni miksi kannatan niitä. Tuttavani elämä on muuttunut syvästi ikärajojen piittaamattomuudesta. Tuttavani oli nähnyt liian pienenä kauhuelokuvan, mikä on johtanut nykyään siihen, ettei tuttavani pysty nykyään katsomaan/ajattelemaan mitään niin sanotusti "pelottavaa". Tuttavani ymmärtää kyllä, ettei mitään yliluonnollista ole. Hän ei kuitenkaan pysty pelolleen mitään ja se kuulemma johtuu yhtenä päivänä väärälle kanavalle jätetystä televisiosta. Toinen tuttuni rupesi pelaamaan pelikoneita jo 13 vuotta vanhana, kun rajoitukset olivat vielä 15v. Hän pelasi kaikki rahansa melkeinpä huomaamattaan, eikä voinut asialle mitään. Jotkin asiat olisi vain parempi siirtää eteenpäin, vaikka sosiaalinen painostus olisi kuinka suuri tahansa.

 Kukaan meistä ei ole samanlainen. Ikärajoista on hyvä pitää kiinni, mutta minä näen ne silti jokaisella henkilöllä suhteellisina. Ihmisten kyky hahmottaa seuraukset sekä mieli kehittyvät jokaisella eri aikoihin. Jotkut 15 vuotta vanhat lapset pystyvät jo prosessoimaan ne asiat läpi realistisesti, mitä löytyy 18 vuoden ikärajalla asetetussa pelissä. Tietenkin on myös niitä, joille edes 18 ei ole vielä riittävä ikä ymmärtämään kyseisiä asioita oikein.

Asia ei päde pelkästään elokuvissa ja videopeleissä. Jotkut pystyvät hahmottamaan peliautomaattien seuraukset ja riskit ennemmin kuin jotkut muut. Ikärajat siis ovat suhteellisia kyseiseen henkilöön, mutta kannatan niitä silti jonkinlaisena varatoimena. Ikärajoja tarvitaan pitämään yhteiskuntamme kasassa ja järjestyksessä.

Välipalatehtävä: monisteen tehtävät

2. Tuntematon Tarkkailija

Tuntematon nainen astui kauppaan. Naisen hiukset olivat hyvin tummat, melkein suoraan mustat. Hänellä oli hiuksiensa päällä kuitenkin violetti huivi, jossa oli valkoisia tribaalikuvioita. Nainen oli selvästi normaalia suurempikokoinen. Nainen käytti moderneja silmälaseja. Hänen takkinsa oli kooltaan juuri ja juuri sopiva. Takki oli hupullinen ja väriltään tumman sininen parin valkoisen raidan kanssa.. Hänellä oli selässään ruskea, vanhan näköinen reppu. Hänellä oli myöskin päällään siniset verkkarit ja tummat kengät. Nainen työnsi kaupassa kärryjä ympäriinsä hedelmäosastolla. Hän laittoi kärryynsä pussillisen omenoita. Hän myöskin otti oman pussin tomaateille. Nainen kävi myös hakemassa itselleen leipäpaketin. Hän tuli tuoreitten leivosten hyllylle. Nainen hymyili katsellessa tuoreita leivoksia.

1. Minidialogit
a)
R: Mie tykkään mummin uudesta miehestä. Se leikki miunkanssa eilen!
L: Mummon uusi mies on kyllä todella mukava. Mummo tuntuu hymyilevän nykyään enemmän. Mitäs te leikitte?

b)
R: Mie en tykkää mummin uudesta miehestä! Se ei osaa edes leikkiä oikein miun flurreilla!
L: Ei se tee mummon uudesta miehestä huonoa miestä. Sinun pitää opettaa hänelle miten niillä leikitään. Minusta hän on oikein mukava.

Välipalatehtävä: Mikä on (ylioppilas)essee ja miten se tehdään?

Aluksi, mikä on essee?
- Essee on pohdiskeleva teos, joka kuuluu asiateksteihin. Esseetehtävä voi olla joko aineistopohjainen (kaunokirjallinen teksti, asiateksti tai kuva) tai otsikkotehtävä.

Mitä tehdä ennen kirjoittamista?
- Valitse aihe, josta tykkäät tai tiedät jotain jo etukäteen. Lue tehtävänanto huolellisesti.
- Oma kanta aiheeseen olisi hyvä rajata, jotta essee olisi ehyt kokonaisuus. Muista myös suunnitella mistä kirjoitat (luonnostelu, käsitekartta tms.)

Mitä muistaa kirjoittaessa?
- Älä hätiköi otsikon kanssa, vaan päätä se vasta lopuksi. Essee saattaa olla myös otsikkoessee, jolloin saattaa olla valmiiksi annettu otsikko jota on käytettävä.
- Kirjoita käyttäen kirjakieltä.
- Mahdolliseen pohjatekstiin on viitattava, ja se kannattaa esitellä esseen alussa.
- Aiheessa pysyminen on erittäin tärkeää. Samoin kappalejako.
- Pyri ihannepituuteen, eli 500 sanaan.

Mitä sitten kun olet saanu valmiiksi?
- Tarkista esseen pituus, eli karsi pois epäolennainen, tai vastaavasti lisää tärkeät yksityiskohdat.
- Tarkista käsialasi! Epäselvä käsiala voi vähentää pisteitäsi.
- Lue teksti ajatuksella läpi, sillä tekstin pitää olla ymmärrettävää, myös ilman mahdollista aineistoa.
- Tarkista että otsikko kiteyttää ajatuksesi.
- Pidä nämä asiat mielessä:
     - Esseekokeessa arvioidaan kokelaan yleissivistystä ja kirjallista ilmaisukykyä sekä kykyä

     kielentää ajatuksiaan ja hallita tiedollisia kokonaisuuksia.

     - Essee pisteytetään 0-60p.

Lähteet:

http://www.ylioppilastutkinto.fi/Uudet_maaraykset/Aidinkielen_kokeen_maaraykset.pdf

http://lyseo.org/yo/essee.html

http://oppiminen.yle.fi/abitreenit/aidinkieli-kirjallisuus/vinkkeja-aidinkielen-esseen-kirjoittajille-0

http://fi.wikipedia.org/wiki/Essee

http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/hyva_essee.html

http://lyseo.org/ai/kirjoitelmat/kirjallisuusessee.html

3. tekstitaitovastaus

Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012) 

Luet tietokirjoja jotta oppisit, mutta miksi luet fiktiota?

Toronton Yliopiston psykologian professori Keith Oatley sanoo fiktion stimuloivan sosaalista maailmaa. Romaanit ja novellit siis opettavat toimimaan muitten ihmisten kanssa, ja kokeet ovatkin vahvistaneet fiktiota lukeneiden tajuavan sosiaalisia kuvioita paremmin kuin tietotekstiä lukeneet.

Ohiolaistutkimuksessa nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, ja tämä oli aiheuttanut aktiivisuutta äänestämisessä kohderyhmällä. Tarinan henkilöön samaistuminen siis aiheuttaa muutosta käytöksessä, asenteessa ja saattaa karsia stereotypioita.

Yhdysvalloissa terveystieteen opisklijoiden suorittaman tutkimuksen mukaan lukeminen poistaa myös stressiä, jopa puolentunnin lukuhetkellä.

Lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich vakuuttavat kirjoitetun kielen olevan suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun lastenohjelmissa niitä tulee vastaan 20.

Olemme nyt uudenlaisen lukukulttuurin alussa, sillä tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tufts-yliopistosta professori Matyanne Wolf kantaa huolta lukemisen kohtalosta. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää kumpaakin aivopuoliskoaan, sillä hän vertaa saamaa tietoaan, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan.

Tiivistelmä Moniste

4 

Otsikko: Lue romaani, tajuat muita

Kirjoittaja: Mikko Puttonen

Julkaisuaika ja -paikka: Tiede 8/2012 , Joulukuu 2012

Tekstin aihe: Fiktion lukemisen hyödyt

Täkrein asia: Fiktion, eli romaanien ja novellien, lukeminen ei ole turhaa homaa. Siinä oppii, kehittyy ja muuttuu.

Käsitykseni mitä valita: Kaikki faktat ja todisteet näyttämään niitten todellisuuden.

5. 

1.sosiaalisuus

2.suvaitsevaisuus

3.stressi

4.kieli

5.ajattelu

2. mielipidekirjoitus

Tehtävä II:

”Tulevaisuuden suuret energiaratkaisut ovat energiansäästö ja uusiutuvien energialähteiden käyttö. Ydinvoimaan takertuminen voi vain hidastaa kestävään energiapolitiikkaan siirtymistä. ”
- Greenpeace Suomi

Ydinvoimassa on monta ongelmaa: ydinjäte, onnettomuudet sekä ydinaseiden lisääntyminen. Kuitenkin riskeistä välittämättä Suomeen ollaan rakentamassa nykyisten neljän ydinreaktorin lisäksi yhtä ja suunnitellaan kahta. Tämän toteutuminen moninkertaistaisi ydinvoiman riskit!

1950-luvun jälkeen ydinvoimaloiden määrä on kasvanut huomattavasti. Ydinpolttoaineen suuri energiasisältö mahdollistaa toisaalta suurten energiamäärien tuottamisen pienillä materiaalivirroilla tai toisaalta sallii pitkäkestoisen energiantuotannon ilman tarvetta lisätä polttoainetta. Ydinsähkö on myöskin halvinta sähköä vesivoiman jälkeen, sekä ydinvoimala ei synnytä haitallisia saastepäästöjä eikä kasvihuonekaasupäästöjä. Nämä ovat syitä, miksi ydinvoiman käyttöönotto on kasvanut suuresti lähiaikoina.

Uraanikaivokset ja ydinvoimalat ovat ihmisille ja ympäristölle vaarallisia, sillä ne tuottavat ydinjätettä, joka kuuluu vaarallisimpiin ihmiskunnan tuottamiin materiaaleihin. Se sisältää useita radioaktiivisia ja elimistöön kertyviä aineita, kuten plutoniumia. Tällä hetkellä Suomessa suunnitellaan ydinjätteiden hautaamista maaperään. Tiedetään, että ydinjätteet ovat vaarattomia vasta 17 miljardin (17 000 000 000) vuoden kuluttua. On erittäin pieni mahdollisuus, että jätesäiliöt pysyvät ehjinä, vaikka niitä kaivetaan alas miten syvälle tahansa. Todennäköisesti maapallo tulee saastumaan valtavasti.

Ydinvoimalaonnettomuuksiakin on tapahtunut useita. Mikään ihmisen luoma tekniikka ole täydellistä. Yleisin esimerkki on todennäköisesti 1986 Tshernobylin ydinvoimalan nelosreaktori räjähdys, joka sytytti samalla palon. Tulipalo jatkui 10 päivää. Onnettomuus vaikutti 9 miljoonaan ihmiseen Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Lasten kilpirauhasyöpää on yleistynyt voimakkaasti, samoin hermosto- ja verenkiertohäiriöt sekä pahanlaatuiset kasvaimet. Säteilysairauteen kuoli välittömästi 26 ihmistä. Arviot tähän asti menehtyneiden ja tulevaisuudessa kuolevien määrästä vaihtelevat tuhansista 100 000:siin uhreihin halki Euroopan. Lähes puoli miljoonaa ihmistä evakuoitiin voimalan lähialueista. Noin 160 000 km² maata saastui.

Voimme välttyä kaikelta tältä! Mitäs jos siirryttäisiin tämän sijasta tuuli-, vesi- ja aurinkoenergiaan? Vaikka uudistuvilla energialähteellä sähkön saanti olisi hitaampaa, olisi se sentään turvallisempaa. Turvallisuudella meinaan, onko kuolleelle ihmiselle väliä saiko hän vähäsen enemmän energiaa käyttämällä ydinvoimalaa?

Eikö huoleton tulevaisuus kuulostaisi paremmalta?

1b luovan kirjoittamsen harjoitus

1B

a)

Keitto lämmitti Emilin käsiä. Emil ei ollut varma pitikö hänen vastata miehelle jotakin, vai puhuiko hän edes hänelle. Kuitenkin Emilin vain tuijottaessa miestä, mies piti oman katseensa yhä väärinpäin olevassa lehdessä.

 - Tule ulos kanssani, sanoi mies hienoissa vaatteissa.

Mies alkoi nousta kapealta sohvalta hitaasti laittaen popliinitakin päälleen. Emil ei ollut varma vieläkään puhuiko mies hänelle, eikä hän voinut jättää keittoaan siihen. Emil kuitenkin seurasi kuppilasta ulos.

Emil oli jo unohtanut kuinka valoisaa ulkona vielä oli. Kuppilassa oli pimennetyt ikkunat, ja kalaverkko vääristi valoa. Auringonpaiste häikäisi Emiliä.

Ilma ei muuttunut paremmaksi kuppilan ulkopuolellakaan. Emil kuitenkin huomasi, että hänen oli helpompi hengittää ulkopuolella. Mennyt sade sai aikaan kevyemmän ilman.

Emil huomasi miehen seisovan mutalätäkön vierellä. Hän katseli kuppilasta suoraan edessä olevaan kerrostaloon. Emil ei kyennyt näkemään kotiaan täältä asti, vaikka asuikin lähellä. Hän katsoi puistoon jonka läpi hän yleensä kulki mennessään kotiin.

 - Tule tänne, mies sanoi uudelleen.

Joku lähestyi heitä pyörällä kauempaa. Pyörä vinkui ärsyttävästi. Ääni oli melkein yhtä ärsyttävä kuin kuppilan putkituolien jalat. Pyörää ajoi nainen. Se oli Emilin äiti.

b)

Erasmuksesta ei tiedetä paljon. Hän oli kotoisin Lappeenrannasta. Suuret jäljet hän jätti historiaan toimiessaan Jaroslavin varjona. Erasmus laittoi kaikki Jaroslavin tuomiot täytäntöön ja eliminoi kaikki hänen vastustajansa. Erasmuksen ja Jaroslavin sanotaan olleen ystäviä lapsuudesta asti. He tapasivat Saukonpolulla sijaitsevassa oppilaitoksessa. Olosuhteet eivät olleet kuitenkaan Erasmukselle mieleisiä. Sanotaan, ettei Erasmus olisi selvinnyt edes normaaliin ikään ilman hänen ystävää korkeassa suvussa.

Suurin Erasmuksen salamurha oli vuonna 1503, jossa hän myrkytti 3 kardinaalia samaan aikaan, laittaen myrkyn heille tarjoiltuun Lasagneen. Erasmus ei ole ikinä myöntänyt tekoaan, mutta hänen mestari, Jaroslav, oli kirjoittanut asian ylös itselleen. Ilman Jaroslavia Erasmus oli kuin katukoira. Ei mitään tarkoitusta elämässä. Erasmusksen todetaan olevan psykopaatti, sillä hän ei osoittanut mitään tunteita. Hän osoitti vain uskollisuuttaan Jaroslaville, ei mitään muuta. Hänellä tiedetään kuitenkin olevan viettejä miehiä kohtaan. Merkittävä muistiinpano oli myös Erasmuksen apinasta. Hän käytti sitä aina maistajana ruuassaan. Erasmus kuoli kivitettynä hengiltä Elokuussa vuonna 1909, pitkän kiduttamisen jälkeen. Hänestä oli tarkoitus saada tietoa Jaroslavista, mutta hän ei kertonut sanaakaan.

- kirjoittanut Lauri Tähkä 1986

Lappeenranta, Saukonpolku, Elokuu, Lasagne, Lauri Tähkä, Apina.

1a miksi valitsin kurssin

Valitsin tämän kyseisen kurssin sen nimensä mukaisesti. Tarvitsen tukea kirjoittamisessa, sillä en kirjoittele yleensä mitään paitsi pakolliset kouluaine -tekstit. Luen myös hyvin vähäsen, joten kirjoittaminen ei todellakaan valitettavasti suju luonnostaan. ”Tukea kirjoittamiseen” siis kuulosti minulle todella pelastukselta.

Kurssilla tahtoisin oppia siis kirjoittamaan niin sulavammin, kuin myöskin oikein. Hyvän tekstin tuottamisen -taidon omaaminen on äärimmäinen hyöty omasta mielestäni. Kukapa ei muka joutuisi kirjoittamaan edes jotakin nykypäivän maailmassa, oli se sitten omasta mielenkiinnosta fiktiota, taikka tärkeää työraporttia. Kumpaakin täytyy osata kirjoittaa jos ei luontevasti, niin ainakin kirjoitusasulta oikein.

Kuten olen jo maininnut, en kirjoittelen itse melkein mitään. Ainoat kirjoittamiset jotka hoidan on koulutyöt, sekä joittenkin videoitten käsikirjoitukset, mutta se ei ole mitään suurta sillä olen kirjoittanut ne itselleni, joten yksi muistiin merkitty sana riittää kertomaan monta asiaa. Joten ne käsikirjoitukset on pikemminkin ”käsikirjoituksia”, jos niitäkään. Kehittämistä siis on niin kieliasussa, kuin sommittelussa ja ylipäätään mielikuvituksessa, jotta tekstiä tulisi paperille.

Opettajan kirjoittama tehtävälista on ainakin monipuolinen. Tietysti minä haluaisin kirjoittaa mahdollisimman paljon koulutehtävä -tyyppisiä tekstejä, jotta numerot paranisi sitten niissä, mutta on ne omat tekstit, jotka oikeasti ovat sitten omasta mielestä mielenkiintoisia, myös hyödyllisiä. Eli minulle lista on sopiva, kuhan pääsen parantamaan kirjoitustaitojani.

http://www.fanforum.com/f367/micheletto-l-sean-harris-1-i-punish-world-not-being-i-want-63057285/

Mielestäni mielenkiintoinen artikkeli, koska siinä käsitellään lempihahmoani kyseisestä sarjasta (:

Eli siis olen lukenut kaiken siitä. :D

Millainen on elokuva-arvostelu?

Elokuva-arvostelut yleensä aloitetaan kertomalla itse elokuvasta. Yleensä kirjoittajilla on jokin vähäsen rajattu näkökulma, josta elokuvaa käsitellään. Esimerkiksi elokuva-arvostelu elokuvasta Imaginaerum, joka on bändin nimeltä Nightwish elokuva, siinä tarkastellaan hyvin paljon elokuvan ääniä, hyötyä bändille ja jotenkin muutenkin arvostelut ovat bändiin katsovia. Toisaalta taas esimerkiksi elokuvaa Hobitti tarkastellaan hyvin tunnetun käsikirjoittajan mukaan.

Yleensä elokuvan juonta edetään arvostelussa pikkuhiljaa, ja tuodaan asioita sen mukaan esille. Elokuva-arvosteluissa elokuvasta Albert Nobbs sen sijaan tuodaan esille todella paljon tarinoitten henkilöiden uskottavuutta, samastumisen kykenemistä sekä ylipäätään henkilöiden suhteita tarinassa. Jokainen arvostelun kulma tulee yleensä teoksesta riippuen. Tunnettu kirjoittaja -> Onnistuvuus. Bändin elokuva -> Elokuvan audion onnistuminen. Suhteista kertova hitaasti etenevä elokuva - > Hahmojen uskottavuus, ja niin edelleen. Myöskin tuodaan esille elokuvan tapahtumien, tai suhteiden tulkintatapoja.

Tunnettujen julkaisijoiden onnistumisen lisäksi vertaillaan niitä paljon edellisiin teoksiin. Myöskin maisemien ja varojen käyttö mainitaan hieman. Ympäristön ja sen ajan kuvaaminen arvostellaan yleensä myös. 

http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Naisen+el%C3%A4m%C3%A4+miehen%C3%A4/a1354532072716

http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Arvio+Jacksonin+Hobitti+on+vauhdikas+mutta+visuaalisesti+uuvuttava/a1305627168851

http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Nightwishin+Imaginaerum-elokuva+on+kuin+uuvuttava+musiikkivideo/a1305621168329

http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Lincoln-elokuva+on+puisevahko+oppitunti/a1305641215851

Kohtaus 3. INT

Lähikuva varkaista ikkunan äärellä

 

Toinen varkaista laittaa aurinkolasit päähän. Puhelin soi yhä kovalla äänellä.

-Varas2: Mites ajattelit hoitaa tämän?

-Varas1: Eihän tämä voi olla vaikeaa. Ollaan tehty tätä ennenkin!

Puolikuva varkaista takaapäin heidän seisoessa ikkunan edessä

Varas ilman laseja vetää kummatkin hihat ylös. Aurinkolasipäinen varas kääntyy katsomaan toista varasta. Puhelin lopettaa soimisen.

-Varas2: Ruvetaan vaan laittamaan tavaraa pusseihin eikö niin?

-Varas1: No mutta mitä kaikkea otetaan?

Kokonaiskuva varkaista seisomassa keskellä olohuonetta

Aurinkolasipäinen varas katselee huonetta miettien.

-Varas2: Kaikki mikä saadaan irti seinistä ja pussiin.

Kohtaus 4. EXT

Kokonaiskuva kerrostalon ovesta näyttäen jopa vähäisen kerrostalon ikkunoita

Varkaat tulevat ulos ovesta ruskeiden säkkien kanssa. Lasittomalta varkaalta tippuu toinen pusseista ja hopea-astioita leviää ympäri heitä. Tästä seuraa jossakin kauempana kissojen ääniä ja varkaat kääntyvät katsomaan äänen suuntaan. 

-Varas2: Mitä sie nyt teet?! Yritätkö herättää koko korttelin hienolla konsertillasi!?

-Varas1: No et itsekkään ollut yhtään sen hiljaisempi tuolla rappusissa hei! Auta nyt keräämään näitä astioita takasin pussiin et päästään nopeemmin pois täältä!

Lähikuva varkaista kerrostalon oven edestä yläkulmasta

 

 Varkaat keräävät kaikki astiat takaisin pussiin.

Lähikuva varkaasta jolla on aurinkolasit päässä

 

-Varas2: Looks like the job is done.

Aurinkolasipäinen varas ottaa lasit pois päästä hidastuksessa. Toinen varas katsoo häntä takaapäin.

Miina Supinen: Apatosauruksen Maa

-Miina Supinen: Apatosauruksen maa
-Suomi 2010
-173 sivua
-kustantaja WSOY

Miksi valitsin kirjan? 
-Kirjan nimi sai heti minun huomioni muitten kirjojen joukosta. Kirjan outo mutta samalla jotenkin hassu nimi houkuttelee sekä antaa kirjalle humoristisen olemuksen sekä maineen. Outouden ja hassun fiiliksen lisäämiseksi kannet ovat ihan yhtä hassun-outoja kuin itse novellin otsikko. Tämä sai minut tarttumaan kirjaan kunnolla ja syventymään siihen pidemmänkin aikaa, kuin vain takakannen verran.

Mitä kirjassa on?
-Kokoelman kannessa olevissa kuvissa on maailman ääripäiden elementtejä. Kansien kuvassa on savannin, kaupungin ja viidakon maisemaa yhdessä toisiinsa sekoitettuna. Supisen oudon kokoelman lyhyet proosat ovat aivan yhtä ääripäissä hyppiviä, vain parin sivun taideteoksia, kuin kannen kuvakin. Humoristisen kokoelman sisältö on jaettu kolmeen suureen osaan, jotka sisältävät kaiken kaikkiaan 21 pientä outoa -mutta silti todella viihdyttävää- omalaatuista pientä taideproosaa. Ehkä suurin paino kuitenkin kokoelmassa siirtyy ihmissuhteille. Kokoelmasta löytyy muun muassa elinvoimakakkua, tylsistynyt vahtimestari muurahaisteideteoksen parissa, apatosaurus sekä monia muita humoristisia lyhyitä kertomuksia. Kertomukset yleensä alkavat lupaavasti, mutta tyssähtävät yllättäen, mikä saattaakin olla koko kokoelman juju. Kaikkia tarinoita kuitenkin yhdistää ohikiitävien hetkien tunnelma.

Ajatuksiani
-Täytyy sanoa, että kirjat harvoin eksyvät käsiini. Tätä kokoelmaa kuitenkaan en haluaisi laskea käsistäni. Pieniä novelleja tekisi mieli lukea aina toisensa perään, kuin odottaisi jotakin suurta tai ihmeellistä ilmestyvän aina kääntäessään sivua. Mikä sai minut varmaan pysymään kirjassa oli sen helppolukuisuus. Tarinat olivat aina vain muutaman sivun kokoisia, mikä olikin mielestäni mahtavaa. Näitä pieniä tarinoita voisi lukea yhden aina vaikka muitten puuhien välissä, kuin välipaloina. Itse luin kirjan kolmessa osassa, eikä se vienyt minulta todellakaan pitkää aikaa, vaikken kovin usein tämmösiin tartu. Helppolukuista kirjasta todellakin teki se, että tarinat eivät olleet kovin pitkiä. Et voi mennä sekaisin tarinassa, tai unohtaa jo henkilöitä, kun tarina on vasta alkamassa.

Kokoelman kertomusten outous tai hassunkurisuus oli kyllä odotettavissa jo kirjan kansien perusteella. Mielestäni se ei kuitenkaan vienyt millään lailla kertomusten olemusta kauemmaksi lukijaa, ja mukana oli yhtä helposti vaikka osasikin odottaa jo tätä. Supinen ei kyllä kokoelmassaan ujostele. Aiheita löytyy kaikesta mahdollisesta. Väliin oli myöskin mahtunut paljon kaikenlaisia oivalluksia ja käänteitäkin. Löysin itseni usein miettimästä ''Mitäs sitten tapahtui?'' lyhyeiden kertomuksien jo loputtua. Jokainen kai voi tulkita asiat itse omalla tavallaan luettuaan kokoelman. Sehän vaikuttais olevan koko kokoelman juju. ;D

Kotitehtävä 5. Sivu 22.

Connor ei ole ikinä viihtynyt minkäänlaisen kulkuneuvon kyydissä, eikä auto ole poikkeus. Turvavyö puristaa ja auton tumma sisustus kerää kuumuutta sisäänsä niin, että häntä rupeaa kohta jo oksettamaan. Onneksi ikkunan auki pitäminen auttaa hänen oloaan. Tälläkin kertaa hän pitää ikkunaa raollaan, vaikka hänen ystävänsä on aina pahasti sitä vastaan, sillä hän ei halua vilustua. Kenway on aina pitäny ajamisesta ja se olikin mainiota, sillä hän oli siinä yksi parhaimmista. Hänen hermonsa olivat kärsivällisemmät kuin kellään muulla jonka Connor tiesi. Tämän takia hän varmaan oli tälläkin kertaa ratin takana.

Olemme ajaneet nyt varmaan neljä tuntia Italian halki, emmekä ole vieläkään perillä. Joko tämä maa on niin pitkä kuin väitetään, tai Kenway on valinnut meille mahdollisimman huonon reitin. En kuitenkaan syyllistä häntä. En millään ikinä voisi syyllistää häntä. Kenway on ollut pitkään rakkain ystäväni. Voisi melkein sanoa, että olemme veljiä. Ja monet ovatkin sanoneet. Olen hänelle suuren kiitoksen velkaa jo siitä, että hän suostui ajamaan tätä autoa. Ajaessa tämänkin hotellin ohi, oloni on tarpeeksi pahoinvoiva, etten kestäisi olla ratin takana. Mikä tuon hotellin nimi edes oli? Venafro? Minusta tuntuu että minun pakko pyytää Kenwayta pysäyttämään auto hetkeksi, taidan tarvita kunnolla raitista ilmaa hetken.

Olen tainut valita huonon reitin meille. Olemme ajaneet tätä A1-tietä jo varmaankin neljä tuntia. Ei minulla ole hätää, mutta olen huolissani Connorista. Hän ei ole ikinä ollut matkamiehiä. Se tuli hyvin ilmi kaikille jotka olivat junassa kanssamme matkalla Charlestonista Jamestowniin. Siitä onkin jo aikaa. Tuolloin matkasimme Davenport mukanamme. Junan mennessä vuoriston läpi, ei suoria raiteita ole. Tämä ei sovi hyvin Connorille. Olimme silloin juuri ruokavaunussa, niin kuin suurin osa muistakin matkustajista. Connor ei enään kestänyt mahansa kanssa, vaan oksensi vahingossa -kukapa tahallaan- suoraan tarjoilupöydälle. Onneksi siitä ei syntynyt suurta sekasortoa, sillä tarjoilia vaan nauroi asialle. Connor tietenkin häpesi asiaa syvästi, eikä uskaltanut liikkua koko loppumatkaa junassa omaa hyttiämme kauemmas. Mikä tuo rakennus on? Hotelli? Mitä siinä lukee? Vanefta? Hieno rakennus se kuitenkin oli. Toivottavasti todellakin valitsin oikean reitin, sillä Connor ei näytä hyvältä..

Kenway ajoi auton auton sivuun. Connor nousi autosta ja käveli pienen matkan kumpaakin suuntaan autotien mukaisesti. Kenwayn kysyttyä oliko hän kunnossa tai tarvitsiko hän jotakin, Connor vastasi olevansa kunnossa ja sanoi, että heidän kannattaisi jatkaa. Mitä nopeammin he ovat perillä, sitä parempi. Kenway odotti pääsevänsä takaisin autotielle, vilkkaan likkenteen väliin. Ajettuaan pienen matkan, Kenway huomasin Connorin nukahtavan. Se helpotti hänenkin oloaan. Ei sillä, että joku ei enään katsoisi miten hän ajaa. Kenway iloitsi, että Connorin huono olo oli mennyt vähäsen ohi.

-''Connor. Herätys nyt! Olemme jo perillä. Nukuit ainakin kaksi tuntia putkeen.''
-''Missä me olemme?''
-''Catanzarossa. Tule, mennään jo sisään. Voin kantaa laukkusi, niin voit heräillä rauhassa.''

He menivät sisään kumpikin iloiten ystävyydestään.

Uutinen

Joukkomurha suljetulla saarella

Neekerisaarelta on löytynyt kymmenen kuollutta ihmistä saaren 12 hiljaisen päivän jälkeen. Lähimmälle kalastajakylälle ilmoitettiin, että saarella kokeiltiin jotakin koetta, jossa olisi tarkoitus selvitä viikko ilman mitään apua tai yhteyksiä muihin. Poliisi ja muut tutkijat eivät ole vieläkään saaneet selville tappojen motiiveja.

Neekerisaarella epäillään tapahtuneen joukkomurha yhden saarella olleen henkilön toimesta. Saarelle ei ollut minkäänlaista yhteyttä 12 päivän ajan sään takia. Poliisi vannoo, ettei murhien järjestäjä ole voinut päästä saarelta pois myrskyisen sään takia.

Saarella olleista kaksi oli ammuttu aseella ja kaksi henkilöä kuoli syanidimyrkytykseen. Yhdelle henkilölle oli syötetty liian suuri annos kloraalia ja kolmea henkilöä oli isketty kuolettavasti päähän sekä yksi oli hirtetty. Lääkärin lausunto sekä saarella olleiden henkilöiden muistiinpanot auttavat poliiseja hahmottamaan kronologisen järjestyksen murhille. Myöskin saarelle ruokavarat ja muut tarpeelliset järjestelyt suorittanut mies löydettiin kuolleena.

Lähin kalastajakylä kertoo, että saarelle oli kuljetettu tasan 10 ihmistä, jotka poikkesivat saaren aikaisemmista vieraista. Neekerisaari kuului aikaisemmin amerikkalaiselle Elmer Robsonille, jolla oli siellä mitä omituisempia seurueita. Kylä oli tottunut tähän ja tästä syystä ei oltu huomioitu saaren tapahtumia, tai osattu epäillä mitään.

Mies joka kuljetti seurueen saarelle – Fred Narracot – oli ollut hämmästynyt nähdessään seurueen. Se oli poikennut saaren aikaisemmista vieraista, ja siksi mies oli ollut välittämättä saaren kokeilun annetuista määräyksistä ja oli mennyt veneellään saarelle, kun oli kuullut SOS-merkeistä, jotka partiopoika oli huomannut tulevan saarelta. Merkit oli huomattu 11. päivän aamuna, mutta sään takia saarelle päästiin vasta seuraavan päivän iltapuolella. Miehet olivat kaikki täysin varmoja siitä, ettei saarelta olisi voinut kukaan lähteä ennen heidän saapumistaan.

Poliisi tietää melko tarkkaan, mitä Neekerisaarella tapahtui, saarella olleiden muistiinpanojen avulla. Myöskin henkilöiden taustaan on perehdytty ja todettu kaikkien olevan yhteyksissä johonkin kuolemantapaukseen. Nykyisestä saaren omistajasta, U. N. Owen:ista, poliisi ei tiedä mitään.

Tutkinnat ovat vieläkin auki. Poliisi uskoo saavansa lisää vihjeitä saaren tapahtumista tutkimalla saarta. Saari on eristetty kokonaan tämän ajaksi, eikä ketään päästetä saaren lähettyville.